10 vuotta kavioliitossa!

9.8. tuli täyteen 10 vuotta hevosen omistajana ja olen hyvin onnellinen että tuo ensimmäinen oma hevoseni ja elämäni tärkein kavioeläin on mulla vieläkin. Ihan itsestäänselvyys se ei ole että saan pitää Sannin itselläni vieläkin, niin paljon on vastoinkäymisiä kohdattu,  mutta kaikki mitä ollaan tuon hevosen kanssa yhdessä koettu on varmasti vain vahvistanut meidän keskinäistä luottamusta. Ja samalla olen myös huomannut kuinka tärkeä hevonen Sanni mulle oikeasti on. Sannin esittelypostauksesta voi lukea vähän mitä kaikkea ollaan yhdessä koettu.

Muutama kuva aiemmilta vuosilta:

Match show:ssakin ollaan käyty kerran. :)

Ikävä tuota satulaa, se oli niin ihana...

Höntti poni. :)

Kesälomalaisen köpöttelymaasto

Heippa. Kävin eilen pitkästä aikaa katsomassa heppoja laitumella. En ole siis noin 8 viikkoon nähnytkään hevosia ja ties koska viimeksi olen ollut hevosen selässä. Kyllä noita kaviokkaita olikin jo ikävä! Ei ole näin pitkää taukoa ollut kertaakaan sen jälkeen kun seitsemän vuotiaana hevosharrastuksen aloitin. Ja toivottavasti ei toista tällaista taukoa tulekaan.

Käytiin Sannin kanssa vähän maastoilemassa. Mentiin ihan lyhyt lenkki, reilu puoli tuntia lähinnä käveltiin ja otettiin yksi ravipätkä. Energiaa Sannilla kyllä riitti ja olisi sen kanssa pidemmänkin lenkin voinut tehdä, mutta tämä oli lähinnä itselle sellaista tuntuman hakua taas tähän lajiin. Sanni liikkuu nyt laitumella ollessaan varmasti moninkertaisesti sen määrän mitä keväällä, vaikka sitä ei käydä säännöllisesti liikuttamassa, kuitenkin laumassa isolla laitumella hevoset liikkuvat luonnostaankin paljon. Yllätyinkin ihan että satulavyö meni huomattavasti helpommin kiinni mitä keväällä, vaikka olinkin aivan varma että saan etsiä käyttöön pidemmän vyön Sannin kesäloman jälkeen! Tästä on hyvä jatkaa ja pikkuhiljaa toivottavasti pääsemme taas treenailemaan enemmän. Hinku kisaamaankin on kova ja toivon että meidät nähdään kisareiteilläkin taas jossain vaiheessa. :)

Syy hiljaisuudelle

Blogi on viettänyt hiljaiseloa jo hyvän aikaa ja syy tähän on se, että mulle syntyi tasan kuukausi sitten pieni poika. <3 Ei ole ollut aikaa postailla tänne, eikä ole ollut oikein aihettakaan kun en ole hevostelemassa käynyt ollenkaan.
Sanni on nyt viettänyt vaan kesälomaa laitumella, mutta pikkuhiljaa olisi tarkoitus alkaa taas sitä liikuttelemaan. Tänne blogiinkin alkaa varmasti tulemaan taas postauksia, kunhan aktivoidun taas näiden heppajuttujen parissa enemmän. :)

Poitsu 1 kk.  :)

Tämä oli nyt lähinnä tällainen "elossa ollaan" postaus, toivotaan että pian olisi taas aihetta kirjoitella lisää.

Elämäni hevoset 7/7

Haaste: 7 päivää, 7 tärkeää hevosta. :) Kuvia ja pieni kertomus miksi kyseinen hevonen on/on ollut tärkeä osa elämääsi.

*********

Viimeisenä vuorossa elämäni ykköshevonen, lämminverinen tamma Sun Marii eli Sanni. Sannin kanssa ollaan kuljettu yhdessä jo 10 vuotta ja ainakin tätä blogia pidempään seuranneet ovat jo "tutustuneet" tuohon tammaan jonkin verran. Sannista on täälläkin omat esittelyt jo valmiiksi, joten halukkaat voivat käydä lukemassa aiemmat tekstit TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ, etten turhaan ala tässä toistamaan itseäni. :)

Elämäni hevoset 6/7

Haaste: 7 päivää, 7 tärkeää hevosta. :) Kuvia ja pieni kertomus miksi kyseinen hevonen on/on ollut tärkeä osa elämääsi.

*********

Yksi elämäni ehdottomasti tärkeimmistä hevosista on ollut lämminverinen tamma nimeltään Mudfield Mona. Ratsastin Monalla aikoinaan jonkin verran ja käytiin estekilpailuissakin. Mona nautti suunnattomasti hyppäämisestä ja se olisi varmaan hypännyt talonkin yli, jos vain olisin pyytänyt! Mona ei kieltänyt esteelle koskaan, vaan yritti aina parhaansa, silläkin seurauksella että kerran tulimme sen kanssa esteeltä alas kuperkeikalla... Mikään automaatti Mona ei kuitenkaan ole ja usein kun sillä oli oikein kivaa, sain nauttia kunnon pukkilaukoistakin... :) 

Nykyään Mona viettää leppoisia eläkepäiviä ja se onkin tällä hetkellä samalla laitumella Sannin ja Prinsun kanssa. Iso kiitos Monan omistajalle, että olen saanut tutustua Monaan, se on auttanut mua tässä harrastuksessa valtavasti eteenpäin ja yhteisiä mahtavia muistoja on paljon!

Elämäni hevoset 5/7

Haaste: 7 päivää, 7 tärkeää hevosta. :) Kuvia ja pieni kertomus miksi kyseinen hevonen on/on ollut tärkeä osa elämääsi.

*********

Fellu ja pikku-Henna muumipaidassaan... :D

Viides hevonen on nimeltään Felicia, tutummin Fellu. Fellu oli ensimmäinen hevonen jolla ratsastin Metyntallilla, joka oli siis vanhempieni naapurissa ja siellä käymisen aloitin noin 7 vuotiaana. Fellu oli joka kesä leireillä mun hoitohevoseni ja sen kanssa tulikin vietettyä paljon aikaa, niistä ajoista on paljon hyviä muistoja. Kiltti ja symppis tamma kaikinpuolin.

Rose ja Fellu

Kuulumisia laitumelta

Kävin tänään, tai jos tarkkoja ollaan niin eilisen puolella katsomassa lomalaisia laitumella. Siellä olikin oikein raukean oloista porukkaa vastassa. Ei ne sentään ihan täysin mua ole unohtaneet, Sannikin käveli heti portille vastaan ja oikein kerjäsi rapsutuksia.
Eipä kai muuta, loma jatkukoon! :)

Sannilla ja Monalla taitaa olla pieni laidunkooma päällä... :)

Sanni ja Mona

Koko porukka samassa kuvassa. Sanni, Mona ja Prinsu. :)

Elämäni hevoset 4/7

Haaste: 7 päivää, 7 tärkeää hevosta. :) Kuvia ja pieni kertomus miksi kyseinen hevonen on/on ollut tärkeä osa elämääsi.

*********

Neljäntenä esittelen teille entisen hoitohevoseni, jota kävin hoitamassa ja ratsastelemassa kun olin noin 11 vuotias. Sen mahtavan puoliveritamman nimi oli Eliza, kotoisammin Lissu. Lissukin on jo menehtynyt. Lissu oli todella ihana hevonen, kiltti ja ratsastaessa mukavan pirteä. Kerran sen kanssa tultiinkin aika vauhdilla sänkipellon toisesta päästä kaverin luokse kun Lissu oli sitä mieltä ettei toisessa päässä peltoa ollut kiva olla yksin... :D Lissua oli kiva käydä hoitamassa, sen kanssa sain puuhailla aika vapaasti ja usein olinkin hevosen kanssa kahden kun Lissu oli pienellä kotitallilla jossa oli sen lisäksi kaksi muuta hevosta. Se vapaus mukavan hevosen seurassa oli ihan parasta ja opettavaistakin, onneksi sain mahdollisuuden tutustua tuohon tammaan! :)

Elämäni hevoset 3/7

Haaste: 7 päivää, 7 tärkeää hevosta. :) Kuvia ja pieni kertomus miksi kyseinen hevonen on/on ollut tärkeä osa elämääsi.

*********

Kolmantena esittelyvuoroon pääsee ihana tuntihevonen Fluorin Ronja. Ronja asui aikoinaan Tammelan ratsastajien tallilla, joka ei enää ole toiminnassa. Aloitin kyseisellä tallilla ratsastuksen 7 vuotiaana ja myöhemmin Ronjasta tuli lempihevoseni jota toivoin aina tunnille, varsinkin silloin kun hypättiin. Yleensä sainkin Ronjan estetunneille kun ei meidän ryhmästä muut sitä halunneet. En oikeastaan edes tiedä miksi tykästyin Ronjaan niin kovin, mutta siitä tuli silloinen lempihevoseni. Olin myös joskus vakaasti sitä mieltä että kun ostan oman hevosen niin sen on oltava liinakko suomenhevostamma, ihan niin kuin Ronja, mutta ei se ihan niin sitten mennytkään... ;)

Elämäni hevoset 2/7

Haaste: 7 päivää, 7 tärkeää hevosta. :) Kuvia ja pieni kertomus miksi kyseinen hevonen on/on ollut tärkeä osa elämääsi.

*********

Toisena esittelyvuoroon pääsee entinen vuokraponini welsh part bred Pin Rock's Rose. Rose oli mulla vuokralla kahtena vuonna, taisin olla silloin noin 12-13 vuotias jos en ihan väärin muista. Rose oli mulla vuokralla syksystä kevääseen molemmilla kerroilla, kesät se oli tuntiponina Metyntallin kesäleireillä. Vuokraponi antoi hyvät eväät hevosen omistamiseen ja sen kanssa puuhailu oli aivan parasta ajanvietettä, tallilla tulikin vietettyä useita tunteja joka päivä. Rose oli aivan ihana vuokraponi, säpäkkä tamma joka ei ollut aina ihan helpoin ja tasaisin ratsu, mutta aivan mahtava opettaja silti. En valitettavasti tiedä missä Rose on nykyään, sen silloinen omistaja myi sen johonkin, enkä ole siitä sen jälkeen kuullut mitään...

Domino Princess ja Rose

Elämäni hevoset 1/7

Facebookissa kiersi jokin aika sitten haaste jossa jaettiin kuvia tärkeistä hevosista. Ajattelin että tämähän on tosi kiva haaste tänne bloginkin puolelle, eli kaikki vaan tekemään tätä ja linkitelkäähän tuonne kommenttiboksiin jos tämän teette. :) Eli 7 päivää ja 7 hevosta. (En välttämättä ihan peräkkäisinä päivinä näitä esittelyjä ehdi tekemään, mutta vähän ajan sisään kuitenkin.) Pieni esittely hevosesta ja voisi myös kertoa miksi kyseinen hevonen on/on ollut tärkeä osa elämää.

*********

Ensimmäisenä esittelyvuoroon pääsee lämminverinen ruuna Jebba. Tämä hevonen on jo menehtynyt, mutta oli aikoinaan todella tärkeässä osassa mun elämääni ja auttoi mua eteenpäin tässä harrastuksessa. Jebba oli ensimmäinen hevonen jolla kilpailin ja käytiin valmennuksissakin. Aloitin kilpailemisen seuratasolla esteratsastuksessa 13-vuotiaana ja ensimmäisistä kisoista saatiin Jeban kanssa heti 3.sija, se toi tietysti lisää motivaatiota jatkaa kilpailemista. Kilpailin Jeban kanssa esteratsastuksessa seura- ja aluetasolla. Jebba oli mahtava opetusmestari jolla todellakin oli suuri sydän.
Meidän yhteinen taival päättyi kun ostin ensimmäisen oman hevosen (Sannin) ja Jebbakin myytiin hieman myöhemmin. Olen kuitenkin todella todella kiitollinen Jeban silloiselle omistajalle Tealle (http://www.repokettu.com/) että sain harrastaa tuon mahtavan ruunan kanssa! :)

Hetkeksi hevoseton

Voisi kai tosiaan sanoa että olen nyt hetken aikaa hevoseton. Sanni lähti viikko sitten sunnuntaina kesälaitumelle, eikä siis nyt tule käytyä joka päivä heppailemassa. Sanni ja Prinsu pääsivät kesäksi samalle laitumelle ja kolmas hevoseni Elvi on edelleen leasing-sopimuksella kaverillani.

Sanni ja Prinsu pitkästä aikaa yhdessä. 

Sanni saa nyt hetken aikaa lomailla vaan ja nauttia laitumen antimista. Tosin tammat kuulemma liikuttavat itse itseään hyvin tehokkaasti, juoksevat ja hyppivät kilpaa ojien yli.
Täytyy vaan itsekin nauttia tästä kesälomasta nyt, myöhemmin kesällä alkaa kunnon treenailut taas. ;)

Tavarapaljoutta ja kuulumisia

Mun tallikaverit väsähti kuumuuden takia.

Tänään pakkailin tallilla tavaroita, koska huomenna Sanni muuttaa kesäksi muualle ja meidän talli tyhjenee täysin. Sanni pääsee pitkästä aikaa kunnon kesälaitumelle pienessä laumassa. 4 hehtaaria metsälaidunta ja ennestään tutut laidunkaverit, ei huono ollenkaan!

Ihmettelen miten sitä tavaraa onkin tullut haalittua vuosien aikana... Tietysti kolmen hevosen kanssa yhtä sun toista tavaraa tarvitseekin, mutta näin muuttoa ajatellen sitä tavaraa voisi olla hieman vähemmän. Mutta nyt on kamppeet pakattu, vielä kun joku kantaisi ne autoon ja veisi ne uusiin säilytyspaikkoihinsa...

Hallittu kaaos. Tässä pakkailu ja siivous vielä pahasti kesken...

Mittailin tänään Sannia painomittanauhalla kun senkin satuin pakkailujen yhteydessä löytämään. Mielestäni Sanni on lihonut viime aikoina hieman (ja varmasti lihoo laitumella vielä lisää) mutta silti painomittanauha antoi yllättävän pienen lukeman. Tietysti nuo mittanauhojen antamat lukemat saattavat heittää todellisuuden lukemista aika reippaastikkin, ihan mielenkiintoista kuitenkin silloin tällöin sellaisella katsoa sen hetken lukemat.

Sanni painaa siis tämän mukaan 438kg, uskoisikohan..?

Sanni on nyt parin viikon aikana totutellut vihreään, ettei sitten laitumelle päästessään syö vastaansa kipeäksi. Sanni on myös alkanut taas yskimään,  mikä on nykyään jokakesäinen vaiva ilmojen enemmän lämmettyä. Ei siedä kuivaa heinää yskimättä vaikka heinät uppokastelisi... Onneksi Sanni pääsee laitumelle,  se helpottaa näitä vaivoja aina heti.

Ainiin, loppuun vielä tallikissan kuulumiset, sillä on taas tänäkin kesänä pennut...

No onhan ne nyt aika söpöjä. :)

Koirahierontaa

Tästä aiheesta oli tarkoitus kirjoitella enemmänkin ja kuvien kera, mutta sattuneista syistä en ehtinyt/viitsinyt/pystynyt ottamaan ollenkaan kuvia kun koirahierojan luona kävimme...

Hieronnan jälkeen oli kotona rentoa porukkaa.

Tänään tosiaan käytiin Niilon ja Neron kanssa tapaamassa koirahierojaa. Paikallinen lemmikkieläintarvikeliike järjesti mahdollisuuden päästä veloituksetta kokeilemaan koirahierontaa ja kuulemaan esimerkiksi mahdolliset jumikohdat. Minähän sitten varasin molemmille koirille ajat heti. Aikaa oli varattu 15 minuuttia yhtä koiraa kohden, eli aika pikahieronnasta oli kyse.

Koirat olivat ihan ihmeissään kun pääsivät vähän ihmisten ilmoille ja äitini, joka oli apukäsinä, menikin hetken aikaa koirieni perässä lähes narun jatkona... Kun pääsimme kauppaan sisälle, oli koirilla paljon vieraita hajuja haisteltavana.

Ensin otettiin käsittelyyn kultainennoutaja Nero. Se ei sitten meinannut rauhoittua millään ja hierojan sanojen mukaan pyöri kuin hyrrä edestakaisin. Itsellekkin siinä tuli hiki kun koitti pitää koiraa paikoillaan, sen mielestä olisi vaan ollut kiva tutkia ja haistella kaupan takahuoneessa, olihan siihen viereen jätetty hyvältä tuoksuvia possunkorviakin houkutukseksi... (tähän kohtaan voisin todeta että ei tosiaan tullut mieleen kaivaa kameraa esille kun koirat eivät oikein malttaneet rauhoittua, siksi käynnistä ei ole yhtään kuvia..) Sai hieroja sentään Neposta hierottuakkin ja sanoi että lanneselkä on hieman jumissa. Hieroja kyseli miten Nero liikkuu ja yhdessä todettiin lanneselän jumin olevan luultavasti peräisin ajoittaisesta peitsaamisesta mitä Nero on harrastanut pienestä pitäen hihnalenkeillä jos vauhti on ollut sille hieman väärä. Lopuksi hieroja katsoi vielä Neron liikkeitä ja seisoma-asentoa sen verran mitä pienessä tilassa pystyi.

Eipä tästä koirasta aina sitä huomaa että on selkä jumissa... ;)

Seuraavaksi vuorossa oli huomattavasti rauhallisempi seropi Niilo. Niilo tuntuikin tykkäävän hieronnasta (niin kuin Nerokin, Neponen oli vain vähän liian innoissaan koko touhusta). Niilo istui välillä hierojan sylissäkin, olihan siinä varmasti mukavampi istua kuin lattialla... ;) Niilon takareidet olivat aika jumissa ja siitä Niilo ilmoitti itsekkin hieman vinkaisemalla. Muuten Niilon lihaksisto oli kuulemma oikeinkin hyvällä mallilla ja hieroja sanoikin että ihme olisi jos 6 vuotiaalla koiralla ei joskus joku paikka hieman jumittelisi.

Niilo-koira ja Enni-kissa.

Hieroja suositteli ennenkaikkea Nerolle hierontaa lisää, rauhallisemmassa ympäristössä ajan kanssa. Saattaa olla että käymmekin vielä hierojan luona jossain vaiheessa. :)

Onko teillä kokemuksia koirahieronnasta? Itseäni kiinnostaa hevoshieronnan ohella koirahierontakin aika paljon. Oli kyllä todella mielenkiintoista käydä hierojan luona ja kuulla mitä sanottavaa hänellä on mun koirista, mahtavaa että tällaisia juttuja järjestetään ja vielä ilmaiseksi!

Kesä!!

Mitkä ovat niitä varmoja kesän merkkejä? Meillä kesän tulon ainakin huomaa siitä, kun tarhojen mutavellipohjat kuivuvat ja hevosille ei tarvitse pukea enää loimia päälle ulkoilua varten.
Lisäksi ehkä varmin kesän merkki on ne ärsyttävät ötökät jotka kiusaavat Sannia niin paljon että sille pitää pukea sen oma henkilökohtainen jumppapuku, eli kesäihottumaloimi. Pahimpaan ötökkä-aikaan Sannilla on pakko pitää ötökkäloimea kun muuten se vaan juoksee ötököitä karkuun eikä keskity mihinkään muuhun... Onneksi yleensä ei tarvitse koko kesää Sannille jumppapukua pukea, alkukesä on yleensä se pahin kun ötökät ovat kiukkuisimpia silloin.
Tänään meillä sitten alkoi taas se jumppapuku-aika, eli kesä on saapunut oikeasti. :)

Loppuun vielä pari kuvaa viime viikkoiselta ilta-ajelulta: