Sekametelisoppaa

Heippa vaan pitkästä aikaa! Ajattelin nyt tehdä tämän vuoden ensimmäisen(!) postauksen missä ei tule lopulta olemaan varmaan päätä eikä häntää, mutta ideana on kuitenkin tehdä pieni kuulumis- ja "olemme hengissä"-postaus.

Viime vuoden puolella kerroinkin suunnitelmista kuljettaa Prinsu kaverilleni. Saatiin traileri lainaan toiselta kaveriltani heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Omaa traikkua ei tosiaan voitu käyttää nyt kun en ole saanut hommattua siihen talvirenkaita ja lisäksi se vaatisi vielä pientä fiksausta että se olisi varmasti "Prinsun kestävä"...
Kuljetuspäivälle oli selvät suunnitelmat: lähdemme hyvissä ajoin liikkeelle, että pääsemme Prinsun kanssa tutustumaan uuteen kotiin päivänvalossa. Ihan hyvä suunnitelma, mutta toteutus ei ihan niin hyvä ollutkaan... Ensinnäkin pääsimme liikkeelle erinäisistä syistä johtuen hieman myöhässä, toiseksi trailerin lainaus ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan, vaan siinä oli tullut pieni sekaannus ja traileri olikin ihan toisaalla ja käytössä kun menimme sitä hakemaan. Jouduimme siis odottelemaan hieman. Kolmas ongelma oli hevosen lastaus, joka ei myöskään sujunut ollenkaan niinkuin olin suunnitellut. Ajatuksissani Prinsu juoksisi koppiin innoissaan, oltiinhan me saatu lainaan niin upea, iso, tilava ja valoisa traileri, että olin varma että sinne menisi oikein mielellään. Mutta ei. Lastattiin Prinsua lähemmäs tunti illan hämärtyessä. Asiaa tietysti vaikeutti vielä se, että olimme avopuolisoni Joonaksen kanssa lastaamassa Prinsua kahdestaan ja Joonaksella ei muistaakseni ole kokemusta kaksin lastaamisesta kuin yhdeltä aiemmalta kerralta. Silloinkin lastattava hevonen oli Sanni, joka on niin helppo että minä talutan sen koppiin ja joku vaan laittaa takapuomin kiinni. Prinsu on vähän eri juttu, oli herkkuämpäriä varattuna ja liina oli hepan pepun takana heti ensimmäisistä yrityksistä lähtien. Yrityksiä oli useita ja kokeilimme montaa eri keinoa...
Kun lopulta saimme hevosen traileriin, oli jo melko hämärää. Perille saapuessamme olikin sitten jo pussipimeää. Jäi siis myös ottamatta ne uuteen paikkaan tutustumiskuvatkin ottamatta, vaikka kerrankin muistin ottaa kamerankin mukaan.

Prinsu muutti siis kaverilleni lauman kolmanneksi jäseneksi, entisen kisakumppanini Monan ja Monan parivuotiaan varsan Sentin kaveriksi. Heti niitä ei samaan tarhaan laitettu, mutta pääsivät kuitenkin nuuskuttelemaan toisiaan aidan ylitse. Prinsu oli heti aivan rentona uudessa paikassa, ei ihmetellyt tai pelännyt mitään ja ruokakin maistui heti. Hienoa!
Kaverini laittoi paljon viestiä seuraavina päivinä ja kuulemma Prinsu on sopeutunut lauman jatkoksi oikein hyvin ja kaikki on muutenkin mennyt paremmin kuin uskallettiin edes toivoa.

Tämän hiljaiselon aikana ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kovin kummallista. Sanni ja Elvi ovat lomailleet, lomailleet ja lomailleet, syöneet hyvin ja tarhailleet joka päivä pitkään. Hevosten lomat eivät ole olleet ihan suunniteltuja, mutta mikäpä tässä meidän tekemisessä olisikaan... ;D

Blogihiljaisuuden aikana olen myös sulatellut tallin jäätyneitä putkia, mm.tällä tavalla...

Ostin Elville myös tiimiväriimme mätsäävän heijastinriimun...

...josta koitin myös ottaa kuvaa ilman heijastusta, mutta kuvauskohde ei ollut yhteistyöhaluinen...

...joten kuvasin teille riimun vielä näin tylsästi karsinan oveen ripustettuna. :D

Tässä tällainen pieni kuulumispostaus, meille ei tosiaan kuulu nyt oikein mitään erikoista, mutta yritän nyt oikeasti vähän aktivoitua taas. Eli toivottavasti pian pääsen taas kirjoittelemaan teille jotain. :)