torstai 5. helmikuuta 2015

Jaa niin ne tilsakumit...

Miten sen aina muistaakin vasta siinä vaiheessa kun ne tilsakökkäreet on jo siellä kavioissa että ne tilsakumit tosiaan unohtui laittaa viime kengityksessä? Taas...

Ihan noin pimeä ei ollut mitä kuva antaa ymmärtää, lumi ja kaupungin valot valaisivat yllättävän hyvin.

Viime talvi mentiin Sannin kanssa ilman tilsakumeja, niin kuin näköjään tämäkin talvi. En vaan yksinkertaisesti muista kaivella niitä tilsakumeja esiin silloin kun kengityksen aika on, en muistanut viime talvenakaan.

Toissa iltana käytiin lenkillä Sannin kanssa. Ilma oli oikein mukava, enkä alkuun huomannut tilsojen kertymistä ollenkaan. Metsälenkillä ravailtiin rauhallisesti ylämäkeen kun sitten yhtäkkiä mutkan takaa tuli traktori lumiauroineen vastaan... Olen muuten ennenkin ihmetellyt ja ihmettelen taas, että minkä ihmeen takia metsälenkillä joka on määrätty hevosillekin yksisuuntaiseksi kolareiden välttämiseksi tulee traktori aina väärään suuntaan vastaan!? En käsitä. No mutta, hyppäsin sitten alas selästä kun huomasin heti että Sanni ei ihan hirveästi ilahtunut traktorin näkemisestä. Talutin hetken ja kiipesin takaisin satulaan kun traktori oli mennyt ohi. Siinä kohtaa kun päästiin traktorin auraamalle alueelle alkoi hevonen heti liukastella oikein kunnolla. Kivasti oli tilsat kerääntyneet tuon traktoriepisodin aikana... Huoh. Koitin josko ravaaminen auttaisi ja irrottaisi tilsat, mutta ei, ravaaminen oli pakko lopettaa heti alkuunsa kun liukastelu jatkui vaan. En todellakaan halunnut ottaa riskiä että jotain sattuisi. Sama traktori tuli toistamiseen vastaan juuri kun päästiin metsälenkiltä tielle ja Sanni kurvasi omatoimisesti lumipenkkaan odottamaan että traktori pääsi ohi.
Hiittisuoralla onnistui ravaaminen ilman liukasteluja vielä, mutta sen jälkeen käynnissä tilsat haittasivat taas, joten mentiin suorinta tietä takaisin tallille. Hieman jäi lenkki lyhyeksi, mutta tällä kertaa nyt vaan kävi näin.

Eilen illalla Elvin kanssa lenkkeillessä oli vähän sama juttu, tilsat haittasivat hieman. Elvi ei tosin liukastellut ihan niin kovin kuin Sanni. Ei se vähäinen liukastelu Elvin menoa haitannut ollenkaan ja poni hikosikin hieman vaikka todella rauhallisesti mentiin. On sillä kyllä sitä talvikarvaakin sen verran ettei mikään ihme...
Lenkin jälkeen harjasin ja loimitin Elvin karsinassa, meidän lenkkiseuralaiset Marjukka ja Kusti olivat käytävällä. Marjukan piti juottaa Kustille melassivettä ämpäristä, mutta Elvi tunkikin röyhkeästi oman päänsä ämpäriin kun olin jättänyt karsinan oven auki... :D Kustin ei auttanut muu kuin odotella omaa vuoroaan -ja sitä että Marjukka saa täytettyä melassivesiämpärin uudelleen Kustia varten. Elvi kai ajatteli että naiset ensin! :)

Mehuhetki.

Onko ideoita mikä auttaisi tilsoihin? Kun ei oikein vasaraakaan viitsisi ratsastaessa pitää mukana... :D Onko joku kokeillut esim. ruokaöljyä, onko apua?

2 kommenttia:

  1. Toinen vaihtoehto tavallisille tilsakumeille vois olla Polarpadin irrotettavat tilsakumit, niitä ei tarvi laittaa kengän alle kiinni. Mä oon joskus kokeillut levittää kaviotervaa, mutta ei se kauaa auttanu, kun lähti lumen mukana pois. Paras keino on varmaan pysyä reippaassa vauhdissa koko lenkki ja välttää käyntiä lumisimmilla teillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyisi varmaan tutustua paremmin niihin irrotettaviin tilsakumeihin, ei ole aiempaa kokemusta. Mietin myös että mitenhän ne öljyt yms tehoaa kun kuitenkin taitavat kulua nopeasti pois. Täytyy siis vaan tehdä reippaita lenkkejä ja odotella kevättä. :)

      Poista